Eilen oli aika tavallinen lomapäivä.
Sain autokyydin Loire-joen toisellepuolen Trentemounte-nimiseen vanhaan kalastajakylään. Kiertelin siellä hetken kameran kanssa ja sitten otin lautan keskustaan ja ajoin ratikalla Egalitéen, jossa vaihdoin toiseen ratikkaan, joka vei minut Francois Mitterrandiin.
Josta löysin Ikean. Tein äkkiä u-käännöksen ja törmäsin Alexisiin, luokkalaiseeni ja päädyin lopulta hänen ja Zakin (le Zak , joka aina ilmestyy jostain mukaan) kanssa tekemään ei mitään erityistä.
Elämä on muuttunut tavalliseksi, arki on arki ja viikonloput ovat viikonloppuja.
Elämä on mukavaa.
Tässä kuvia kalastajakylästä.
Vaikka kutsun Ranskaa kodiksi, löydän itseni edelleen hyvin usein tosi absurdeista tilanteista.
Aamulla mentiin lähisupermarkettiin ostamaan jouluhalko ja rapuja. Kalaosastolla oli noin sataa eri sorttia eläviä taskurapuja, hummereita, katkarapuja ja ties mitä. Otettiin neljä valtavaa ruskeaa taskurapua ja unohdettiin punnita ne.
Siinä sitten totesin, että taitaa olla joulu, kun juoksin kassalta äkkiä punnituspisteelle väistellen kiireisiä jouluostajia kädessä neljä levotonta rapua.
Kotimatkalla ne hajottivat muovipussinsa.
''Mitä helvettiä tapahtuu'' -momentteja tulee vastaan harva se päivä. Toivon, etteivät ne koskaan lopu, päivien piristäjät.
Supermarketissa jouluhalkojonossa laskin ja löysin 24 eri sorttia patonkia. Edelleen olen sitä mieltä, että stereotypiat pitävät harvinaisen hyvin paikkansa.
Lihahyllyllä katsoin kylttejä, sian ja naudan lisäksi yhtä isolla painettuna siellä oli mm ''hevonen'', ''jänis'', ''ankka'' ja ''kalkkuna''.
Joka puolelta kauppaa on myös hyvät opastukset osterien luokse.
Leivoin pullia ja pipareita joulun kunniaksi. Kardemummaa löysin afrokaupasta ja siirappia pipareihin tein itse. Olen hyvin ylpeä.
 |
| Tässä kuvassa on meidän joulukuusi. Otettiin kilpailu, kuka saa otettua kauneimman kuvan siitä. Omasta mielestäni minä voitin |
 |
| Liekitettyjä banaaneja ! Maailman parasta !! |
