koira nimeltä Microbe

Hyviä uutisia:

- Ensi torstaina muutto Nantesiin. Jännääjännää, odottelen innolla.

- Tutustuin koiraan nimeltä Microbe hostisän vanhempien luona. On varsin osuva nimi, en ole koskaan tavannut bakteerimaisempaa koiruutta.

- Pääsin tunniksi Amiensiin maanantaina, yksin! Hostäidillä oli asioita siellä ja vaadin päästä mukaan. Ette voi uskoa kuinka ihanaa oli käydä yksin kaupassa! ja kävellä yksin kaupungilla! ostin ensimmäisenä kaksi suklaalevyä, viinirypäleitä ja Haruki Murakamin Les amants du Spoutnik.

- Pääsin päiväksi Arrasiin ystäväni Alizéen kanssa, ja illaksi Alizéelle kylään. Sain maistaa ''pohjoisen erikoisuuksia'', mm juustopiirakkaa ja sokeritorttua. Oli tosi kivaa, ja olen tosi ylpeä ranskastani, pystyn jo kommunikoimaan ja ymmärtämään vitsejä! Tosin en kyllä sujuvasti puhu ollenkaan vielä mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa.

Arras oli kaunis ja Alizée myös

Muuten olenkin vain istunut television edessä tietokoneeni kanssa. Ja lukenut Tinttiä. Ja käynyt lenkillä melkein joka päivä.

Paitsi eilen olin kirkossa, oli hostveljieni lastenhoitajan 30. hääpäivä ja 50vuotis-synttärit. Kirkon jälkeen syötiin oikein kunnolla. Luulin, että 6 tuntia ruokapöydässä olisi paljon, olin väärässä. Tämä ateria kesti kello yhdestä yhteentoista illalla. Siihen kuului aperitiivi, keitto, alkupala (joka taisi olla hanhenmaksaa ! En ole varma mutta hyvää oli) , sitruunajäätelöpallo vodkalla (minä sanoin ei kiitos), pääruokana lihaa ja vihanneksia, juustoa ja salaattia, kakkua ja hedelmiä, kahvi, ja viimeisenä vielä iltapala.

Vielä viikko lomaa jäljellä.

Torstaita odotellessa!

kesä ja syysloma ja muuta turhuutta

Eilen alkoi kahden viikon syysloma!

Jonka aikana vaihdan perhettä.

Tänään aamulla aluevalvojani tuli kylään ja juteltiin tunti huoneessani vaihtovuodesta, mitä vaihtari odottaa vuodesta, mitä vaihtarilta oikein odotetaan.
Hän myös kertoi, että onkin mahdollista päästä Nantesiin, nyt kaikki riippuu vaan siitä, että saanko sieltä mistään koulusta paikan. Täällä koulut ovat todella tiukkoja, vaihtari koulussa laskee koko lukion keskiarvoa saamalla huonoja arvosanoja. Ei todellakaan ole varmaa, että sieltä löytyy paikka minulle.

Jos paikkaa ei löydy, vaihdan perhettä jonkun kaverini luokse tai yfu etsii minulle perheen, Bapaumen läheltä.

Nyt sormet ristissä odottelen.

Sen jälkeen juttelin hostäitini kanssa ja koin paljon valaistumisia ja kasvoin paljon ihmisenä.

Sitten lähdin tutustumaan paikalliseen muistomerkkiin. Sen ympärillä on metsä ja viheralue jossa voi kävellä. En ollut huomannut kuinka paljon olin kaivannut puita ja niiden alla kävelyä ! Keräsin tammenterhoja ja käppäilin rauhassa. Oli +22 c ja oikein mukava auringonpaiste.

missä viivyt syksy ja ruska

huomatkaa aluskasvillisuus
näissä metsissä ei voi kävellä

kyllä se siitä lutviutuu

Niin, kaikki lutviutuu aina vaan.

Nyt tilanne on lutviutunut sellaiseksi, että YFU on antanut mulle luvan vaihtaa perhettä. En pääse Nantesiin, koska hostperhe ja suomiperhe ei saa tuntea toisiaan (yfun säännöt kieltää).
Mulle kuitenkin etsitään kahen viikon sisällä uusi perhe!

Yfu yrittää kovasti, ettei tarvitsisi vaihtaa koulua, se on kuulemma tosi hankalaa, erityisesti keskellä vuotta. Haluaisin kuitenkin vaihtaa koulua, koska kouluni sattuu olemaan maatalouteen erikoistunut yksityiskoulu. Se tarkoittaa, että valtaosa väestöstä tahtoo maanviljelijöiksi niin paljon, että maksaa koulustaan sen vuoksi. (Minulle ja Adrianille rehtori myönsi vapaapaikan vuodeksi)

Se on kouluksi tajuttoman hyvä koulu, opettajat on loistavia, mutta musta tuntuu, että olen Ranskassa ennemmin saamassa hyviä ystäviä kun opiskelemassa maissin fotosynteesin ja sokerijuurikkaan fotosynteesin eroja.

Oon löytäny kyllä tyyppejä joiden kanssa viihdyn tarpeeksi hyvin ettei koulunvaihto ihan pakkoasia ole. Saa nähdä mitä käy.

Eli hyvin on lutviutunut !

tänään oli kivaa

Pääsin torille lähikylään !

Olen ajatellut hirmuisesti ja jutellut monen kanssa lähiaikoina ja en ole sittenkään täysin varma, että tahdonko vaihtaa perhettä. Vaikka kaipaankin tekemistä.

Pohjoisen spesiaali: chichi

ihmisiä !!

Etanoita !

minua on huijattu

Yhteyshenkilöni täällä sanoi, ettei perheen vaihtaminen ole mahdollista, jyrkkä ei idealleni.

Kuitenkin pari päivää myöhemmin aluevalvojani soitti minulle ja tahtoi keskustella. Puhelin ei harmi vaan toiminut, oli ongelmia antennissa, joten keskustellaan vasta alueen vaihtareiden kokoontumisessa viikon päästä sunnuntaina.
Hän sai kuitenkin hostäitini kiinni lankapuhelimella ja he keskustelivat pitkään ja vakavasti.

Illalla oli minun vuoro keskustella pitkään ja vakavasti hostäidin kanssa, puhuttiin että mitä minä oikein haluan vaihtovuodelta, mitä toivon perheeltä, miksi asiat eivät ole oikein hyvin nyt. Hän sanoi, että minun täytyy pohtia huolella tilannetta, ja että perheen vaihtaminen on kyllä mahdollista.
Minun täytyy tehdä päätös ensiviikon sunnununtaihin mennessä.

Minusta on tosi typerä tämä tilanne, perheeni on kiva ja aina ystävällinen, en vain tykkää olla täällä. Suurin ongelma täällä on, ettei ole mahdollista omistaa sosiaalista elämää, kaikki on liian kaukana ja ei ole mahdollista saada kyytiä koska vanhempani ovat töissä. Koulunkin jälkeen suoraan on juostava bussiin, koska se on ainoa päivässä. Jos olisin tyttö joka pitää yksinolemisesta, televisiosta ja esimerkiksi ratsastamisesta, tämä olisi täydellinen paikka. Tahdon oikeasti nähdä muutakin kun kotisohvan ja koulun, tutustua ranskalaiseen kulttuuriin talon ulkopuolellakin.

Tuntuu itsekkäältä ja todella epäkohteliaalta vaihtaa perhettä, koska nämä ovat tehneet niin paljon eteeni, mutta kai se on oltava hieman itsekäs tässä tilanteessa.

Ja onneksi nämä ovat hirveän reiluja minua kohtaan, ymmärtävät miksi haluan vaihtaa paikkaa.

Saa nähdä jos sittenkin päätän jäädä tänne, jos viikossa rakastunkin traktoreihin.

traktorimittari täyttyi

En pääsekään Arrasiin, enkä Pariisiin.
Mutta edelleen ehkä Nantesiin.

Pari päivää sitten päätin että nyt riittää tämä elämä, täällä ei ole muuta kuin televisio ja traktoreita, joita en osaa käyttää. Aina kun en ole koulussa, olen kotona, aina. En voi lähteä minnekään, koska talon ulkopuolella ei ole mitään muuta kuin peltoa. Sisäpuolellakaan ei ole mitään, vain televisio ja synkkiä ajatuksia. Kaipaan elämää ja tekemistä. Iltaisin on ihan okei, kun hostvanhempani tulevat töistä ja syödään, on ihmisiä joiden kanssa keskustella. Mutta iltapäivät ovat todella turhauttavia kun olen käytännössä yksin suuressa talossa, joka täytyisi sanoa kodiksi.

Laitoin pitkän viestin YFU-yhteyshenkilölleni Claralle, että tahdon vaihtaa perhettä ja sain vastauksen että analysoidaan tilanne. Sitten ne analysoi tilanteen mun pitkän viestin perusteella ja soitti mulle takasin tänään että olen itsekäs, en saa vaihtaa.

No ei voi mitään. Jos nyt hetken odotan ja sitten yritän uudestaan. Mun mielestä on epäreilua, että vaihtari laitetaan maaseudulle keskelle ei mitään, perheeseen joka harvoin tekee jotain.

Tai jos sopeudun televisioon ja alan harrastamaan ratsastusta, saa nähdä.

Jee, biologiaa. Tätä on eniten viikossa. En ymmärrä mitään, mutta se on ihan kivaa.