johan pomppasi ja lyyli alkoi kirjoittaa

En ottanut kameraa mukaani toissapäivänä kun mut päätettiin ottaa mukaan kattomaan lehmiä ja hakemaan maitoa, idiootti kun olin. Paikka oli täynnä erikokoisia ja -ikäisiä ja -näköisiä lehmiä, päivänvanhojakin. Yhteen sain kytkeä lypsämislaitteen.

Kaipaan kaupunkiin vaikka mut opetettiin ajamaan traktoria. Sen vitesse maximum oli 22 km/h !

Kaipaan kans typeriä sanaleikkejä ja puujalkavitsejä.

Olen alkanut tekemään toimenpiteitä kaupunkiin pääsemiseksi ja toivo on tosi hereillä, torstaina pääsen Arrasiin, lomalla Pariisiin ja loman jälkeen ehkä Nantesiin ! (viimeisin on salaisuus, shh)

sumua ja epäsumua ja mcdonaldsin potut

Huomenna tasan kuukausi täällä!

Pääsin traktorin kyytiin. Host-isäni oli lähikylässä nostamassa pottuja ja pyöräiltiin sinne katsomaan. Hypättiin pottukoneen kyytiin ja parin kierroksen jälkeen jatkettiin matkaa paikkaan jossa muta erotellaan perunoista. En ole koskaan nähnyt niin suurta perunavuorta, oli aika vaikuttava näky. Maxence kertoi, että ne on kovia ja suuria patatseja jotka maistuu pahalta pelkästään keitettynä, siks ne menee mäkkärille: mun host-isä kasvattaa teiän ranskalaiset !!!!!!!!

Keskiviikkona pääsin taas uimaan Adrianin ja Charlotten kanssa, illalla käveltiin Bapaumessa ja syötiin fajitoita Charlotten kavereiden kanssa. Olin ikävöinyt kerrostaloja. Ja sosiaalista elämää, vaikken kovin paljoa niiden puheesta ymmärtänytkään.

Tänään sain ihanan kortin jossa kerrottiin että Suomessa on lunta 10cm. En usko! Täällä on edelleen kesä.

Joka-aamuinen sumu

Pala peltoa

Bapaume by night

Hupeja

Aamukahdeksalta koko Guillemont lähti hupeilemaan Bagatelleen. Bagatelle on meren rannalla ja siellä on vekottimia jotka toimivat sähköllä ja ovat aika turhia mutta ihan kivoja silti. Huvipuistoksikin kutsutaan.
Ei ollut yhtä suuri ja mahtava kuin Linnanmäki (lintsi on suuri ja mahtava verrattuna bagikseen) mutta vietin mukavaa silti, ajoin hurjimman laitteen kolme (!!!) kertaa. Ekalla kerralla en uskaltanu mutta tokalla kerralla mun toverit pakottivat, en osannut vastustaa kun en tiennyt mikä on pelottava ranskaksi. Onneksi en tiennyt, sieltä ylhäältä näin meren ! Se oli sininen ja sumussa ja kaukana

Tuttimies ajoi törmäilyautoilla

LINTUAMMUNTAA JA RUOKAA

Pääsin kyläjuhliin.

Lauantaina ensin ostin paljon vihkoja ja valkoisen takin biologiantunnille ja sitten menin kylään Adrianin (se bolivialainen vaihtari) luokse Montaubaniin. Siellä oli koko viikonlopun la fête du village (kyläjuhlat), jonne Guillemontlaisetkin oli kutsuttu. Ajettiin monta kierrosta törmilyautoilla ja söin vuoren simpukoita. En ole koskaan maistanut niin hyviä simpukoita. 

Jossain vaiheessa Adrian ja Arthur (Adrianin hostveli) etsivät minut käsiinsä : 

- Siiri! Nous allons aller shoot les birds and tu will come avec us!

- Ummm quoi?

Mentiin sitten Arthurin takapihalle (pellolle) ja siellä oli valtava halli, en tiedä mikä se oli, oli liian pimeää, ja Arthur ja Arthurin kaveri Nathan ampuivat lintuja ja minä valokuvasin kun he heiluivat taskulampun kanssa ja toivoin sydämeni pohjasta etteivät he osuisi lintuun. Eivät onneksi osuneet.

''HEI TYÖNNETÄÄN NÄÄ LIIKKEELLE NII EI TARVII MAKSAA''

Miksi Suomessa tapahtumissa ei myydä kojuissa simpukoita

Mentiin sisään kolmioaukosta
Siellä oli pimeää

Sunnuntaina Papoune (isoisä) kutsui kokosuvun syömään. Syötiin koko päivä.

Sain maistaa neljää erilaista viiniä yhden aterian aikana.
Alkupalaksi simpukkaa ja kalaa soossissa. Mmmmmmm.

Minua ei otettu kyytiin koska olen liian iso. 

Eilen olin uimahallissa Adrianen ja hänen hostsiskonsa Charlotten kanssa ja jäätiin Bapaumeen Charlottelle yöksi. Oli mukavaa pitkästä aikaa kävellä kaupungilla, ihan kerrostalojen keskellä ! Päivän tauko pelloista ja traktoreista teki mukavaa - vaikkei niissä mitään vikaa oikeastaan olekaan.

Puhun edelleen franglaisia, ja ruotsia aina saksantunnin jälkeen. 

Maanantaina oli ensimmäinen enkuntunti, opettaja on kävelevä katastrofi. Harjoteltiin ääntämistä ja paperissa luki beaches. Opettaja näytti mallia: ''[pitschs]''

Mahtava fiilis olla kerrankin luokan paras enkussa (ellei Adriania lasketa)

(Pardon Arthur, mais cette photo est super !)

À l'école

Olen nyt ollut kolme päivää koulussa ja ihmettelen hyvin paljon miten ranskalaiset nuoret ovat selvinneet hengissä. 

Kuljen aamulla melkein tunnin bussilla Guillemontista Bapaumeen, matka on 15km mutta bussi kiertää jokaisen kylän. Koulu alkaa aina 8:30 paitsi maanantaisin kymmeneltä ja loppuu liian myöhään, keskiviikkoisin puoli kuusi. Muina päivinä onneksi (jo) 16:40.

Kouluruoka on myös tosi kummallinen asia täällä, se on aika hyvää (ja aika epäterveellistä myös). Ensimmäisenä päivänä oli ranskalaisia perunoita ja kanaa. Tänään sain ratatouillea riisin kera ! Aina on myös monta alkuruokavaihtoehtoa ja jälkkäriä.

Koulusysteemi on tosi outo, ollaan samassa luokassa koko päivä, opettaja vaan vaihtuu aineen myötä. Biologia ja äidinkieli on mahdottomimmat aineet. Kemiakin on aika vaikeaa, nyt kaduttaa kun en kuunnellut suomessa kemia1ssä. Miksi juuri se kurssi piti nukkua. Matikka menee, fysiikka on kivaa koska osaan kaiken koska käydään aaltoliikettä ja valoa läpi. Englantia mulla on vasta maanantaina mutta veikkaan, että taidan olla luokan parhaimmasta päästä sen perusteella mitä olen yrittänyt jutella luokkakavereilleni. Alotin saksan, meiän luokkalaiset ovat opiskelleet kai jo 6 vuotta sitä (tai 4, en ole varma). Ensimmäinen tunti oli aika katastrofi, mutta kyllä tästä selvitään, ruotsi antaa hyvän pohjan.

Kaikki luokkakaverit ovat kivoja, vähän vaan hassua hengata vuotta nuorempien kanssa. Muutenkin koulussa on vähän yläastemainen tunnelma (koulualueelta ei saa poistua välitunneilla, jos puhelinta käyttää se takavarikoidaan ja sen saa perjantaina takaisin, jne). Onneksi onneksi onneksi Adrian (bolivialainen vaihtari) on samalla luokalla, en ole varma selviäisinkö yksin. Hän tekee myös bussimatkoista hyvin hauskoja.

Kaipaan kaupunkiin mutta ehkä kohta totun traktoreihin.

Ihanin asia maailmassa on kisu. Se nukkuu joka yö mun sängyssä.

Guillemont

Kävelin kylää ympäri kameran kanssa ja sain hyvin huvittuneita hymyjä vastaantulevilta traktorikuskeilta.

les vaches

Varokaa koiria

Kotipiha

Ruokasalissa on kivan värinen seinä

Ikiomat porrakset

Mun lakanoissa lukee SAN FRANCISCO I LOVE MY CITY

Le plat pays

Aika hurjat viimeiset viisi päivää.

Kun laskeuduttiin Pariisiin, YFU:n vihreäpaitaiset vapaaehtoiset olivat vastassa. Samaan aikaan saapui myös mm latvialaisia, saksalaisia, virolaisia. Odoteltiin muita leiriytyneenä nurkkaan eri kansalaisuudet eri leireissä ja lounastettiin omenabanaanisosetta ja sipsejä. Ja salmiakkia joka yllättäen oli muuttunut hyvänmakuiseksi.

Sitten matkattiin bussissa maailman nopeinta moottoritietä Bapaumeen (pieni kaupunki pohjoisessa jossa btw olen koulussa) St Eloin sisäoppilaitokseen (joka btw on kouluni). Siellä oli hirmuisesti kaikenmaalaisia, onneksi oli meidän kuuden suomalaisen porukka joka toimi turvana kun englanti tuli korvista ulos. Enimmäkseen juttelin ehkä australialaisten ja virolaisten kanssa.

Australialaiset saivat maistaa salmiakkia ja vastalahjaksi syöttivät meille jotain maailman järkyttävintä, ruskeaa levitettä joka maistui kuolemalta ja mädältä kalalta. He nauttivat siitä suuresti ja söivät oikein iloisesti koko rasian loppuun. Harmi, ehdin unohtaa sen nimen, että osaisin varoa jos kohtaan vielä tovereita väärinpäinmaasta. Virolaisten kanssa naurettiin liikaa ja puhuttiin suomea ja eestikeel. Oli hauskaa huomata ymmärtävänsä niinkin paljon heidän puhetta.

Toissapäivänä hostperheeni tuli hakemaan minut valmennuksesta. Söimme yhdessä ja tutustuin heidän ystäviin ja ymmärsin noin muutaman sanan koko ruokapöytäkeskustelusta. Kotona sain nähdä paljon kuvia sukulaisista ja ystävistä, isoäidin ja isoisänkin olen jo tavannut. He ovat yhtä ihania kuin perheeni.

Guillemont on maailman suloisin kylä, muutenkin tositosi kaunista seutua, ihan tasaista. Taivas on valtava ja pelkkää peltoa ympärillä, välillä punakattoisia kyliä. Täällä asuu paljon enemmän eläimiä kuin ihmisiä, mutta ei se haittaa. Meillä on ainakin kissoja, lampaita, kanoja, kaksi pikkupossua ja päärynäpuu. Kumpanakin aamuna heräsin klo 6 kukkokiekuuseen. Eilen yöllä heräsin lisäksi klo 1:56 kun kisu talsi päälläni.

Eilen tehtiin pyöräretki viereisen kylän Ginchyn läpi hostisän, Lucasin ja Adrienin kanssa. Vastaan tuli koko ajan paljon muistomerkkejä ja sankarihautausmaita koska täällä on sodittu paljon. Englantilaiset tulevat tänne busseilla katsomaan ja valokuvaamaan patsaita, törmättiinkin jo yhteen ryhmään.

Uusi kotini on ihana, suuri ja vanha talo, joka on korjattu kauniiksi. Siitä lisää kun jaksan valokuvata sisällä.

Huomenna kouluun !!!

 Huoneessani oli saapumisvalmennuksessa kattoikkuna. Unohdin sen kerran auki kaatosateella ja jouduin uimaan pelastamaan matkatavarani.

 Bapaumen kaduilla talsi iloinen jäbä. Kuva on koulun asuntolan ikkunasta.

Auts. Mokasin. eh eh eh

Maailman mielenkiintoisin autopesula

Bapaumen kadut sateellakin olivat kauniita

Uusi huoneeni! Täälläkin on kattoikkuna

Maisema kattoikkunastani

Kotikatu

Sunnuntaipyöräretkellä poikettiin hautausmaalle

Löydettiin Maxence pellosta