yksi soirée vain

Mua pyydettiin valokuvaamaan kavereiden kavereiden järjestämissä bileissä. Kai mun täytyy tännekin muutama jakaa.

Viimeiseen pariin viikkoon ei ole mahtunut surua. Perheeni ja Emma heittivät visiitin, viikkoa myöhemmin kahden viikon kevätloma alkoi. Nyt loma on puolivälissä ja vettä sataa.

Jätin myös vaihtojärjestöni, joten nyt olen ns riippumaton. Syistä kerron myöhemmin, kun jaksan kirjoittaa kokonaisen postauksen pelkästään siihen liittyen. Lyhyesti, kaikilla meni hermot naurettaviin sääntöihin ja säätämisiin vaihtooni liittyen.

Viikon alussa yhtäkkiä tuli kesä - lämpötilat pomppasivat päivässä viidestätoista kahteenkymmeneenviiteen. Sanoisin, että Länsi-Ranskan kevättä voisi verrata Suomen kesään, nyt mittari näyttää jo seitsemäätoista. Ensiviikolle on luvattu yli kahtakymmentä.

Olen viettänyt paljon aikaa Alicen (katso kuva alla) kanssa, hänestä on tullut todella läheinen ystävä minulle. Se on kivaa, näköjään vieraallakin kielellä voi ystävystyä niin hyvin. Hän ja toinen hyvä kaverini tulevat Suomeen minua katsomaan kesällä!

Alicen kanssa tehtiin turismia Nantesissa, tai oikeastaan vähän ulkopuolella. Loiren yli lautalla pääsee Trentemoult-nimiseen vanhaan kalastajakylään kymmenessä minuutissa. Se on mieletöntä, niin lähellä paikka, joka on täysin vastakohta Nantesista.

Käytiin myös rannalla: 2,40e maksaa bussi suoraan Atlantille. Meri oli vähän kylmä vielä mutta uitiin silti, helle kompensoi.

Ennen lomaa kun suomalaiset olivat täällä tutustutin Emman kavereihini. Pierre-Paul ei ollut kotona loppuviikosta, joten vietettiin muutama päivä kahdestaan asuen. (Emma jäi kahdeksi ekstrapäiväksi perheeni Suomeen palaamisen jälkeen) Teki hyvää puhua suomea kunnolla pitkästä aikaa, pääsi puhumaan ranskaksi liian vaikeista aiheista.

Yfu varoitti minua näkemästä suomalaisia, tai koti-ikävä iskee kahta kauheampana.

Tietysti se on ihmiskohtaista, mutta minusta tämä visiitti oli kaikin puolin hyvä juttu. Näin perheelleni ja parhaalle kaverilleni on paljon helpompaa yrittää ymmärtää kaikki mitä tulen kertomaan kotona. En väitä, että täytyisi ymmärtää kaikki, tai edes yrittää, mutta näin he tuntevat vähän myös tätä Ranska-Siiriä. 

Enkä jäänyt todellakaan masentuneena kotiin itkemään kun suomalaiset palasivat Suomeen,

ehkä päinvastoin, tämä visiitti muistutti siitä, että kohta vuoteni täällä loppuu ja viimeisistä kuukausista täytyy nauttia vielä enemmän.

Loppuvikosta olen hegaillut lähinnä ulkomaalaisten kanssa, muunmuassa tiistaina näin kahta ihanaa suomityttöstä ja torstaina yksi saksalainen ja yksi itävaltalainen tulivat moikkaamaan.

visiitti pt 2: bretagne

Pierre-Paul näytti meille sukutalonsa Bretagnessa. Kaikki olimme tyytyväisiä, äiti erityisesti - hän pääsi sinne 30 vuoden tauon jälkeen.

visiitti pt 1: paris

Perheeni ja Emma heittivät visiitin.

Ensimmäistä kertaa Pariisi ei ollutkaan niin kaunis, jälleennäkeminen oli paljon kauniimpi.