''Olettepa te rohkea, rouva''

En ymmärrä miten olen onnistunut, mutta jo kahden viikon jälkeen mulla on kavereita ja mut on kutsuttu juhliinkin!

Elämä täällä rullaa loistavasti, teen paljon kaikenlaista. Mun luokkalaiset näyttivät mulle kaupunkia ja kävin uudestaan leffassa latvialaisen kanssa.

Mun koulu tarjoaa ranskankursseja ulkomaalaisille, joka on ihan huippua. Meitä on noin 8, ihmisiä jotka ovat muuttaneet perheensä kanssa tänne tai muutenvaan, plus viisi vaihtaria. Tosi kiva ryhmä: irkkuja, kongolaisia, thaikku, ruotsalainen, venäläinen.

Tiistaina ei ollut koulua koska juhlittiin sodan päättymisen vuosipäivää. Sen kunniaksi käytiin Nantesin vanhassa vankilassa, johon oli järjestetty hyvin poikkeuksellisesti sisäänpääsy ja opastettu kierros.

KIITOS! <3

Viikonloppuna olin meren rannalla vanhassa valtavassa talossa tekemässä hilloa vihreistä tomaateista. Pelattiin Times up -nimistä peliä, joka on lähes sama kuin pip-peli Suomessa. Niille jotka ei tiedä niin ideana on selittää sana, vähän kuin aliaksessa, mutta mukana on myös pantomiimeilua ja muuta. Voitin kerran ! Tällä hetkellä olen aika ylpeä ranskastani. (suomen kirjottaminen tuntuu kummallisen hankalalta)
Aamulla päätin todistaa suomalaisuuteni ja käydä aamu-uinnilla 12-asteisessa merivedessä. Sain paljon omituisia katseita osakseni rannalla olevilta kanootteilijoilta, ja yksi jopa totesi: ''Olettepa te rohkea, rouva''.

Siellä meidän kanssa hilloa tekemässä oli perhe jonka äiti oli japanilainen. Lapsia oli hauska kuvata, ihanniinkun totorossa Mei ja se toinen.

Eilen kävin kiertämässä pari vintageputiikkia parin kivan luokkalaisen kanssa ja löydettiin maailman suloin levykauppa, siellä rastafarimyyjä jammaili vaan musiikin tahtiin. Koko kauppa oli päällystetty vanhoilla vinyylilevykansilla.

Kivaa on. Nyt toivon että kiva jatkuu.

NANTES pt II

9 päivää Nantesissa.

Kyllä ehdottomasti en kadu yhtään vaihdosta, viikon aikana olen tehnyt yhtä paljon kun kuukaudessa Bapaumessa.
Kävin muunmuassa Nantes-Rennes futismatsissa, jossa oli 37 000 katsojaa! Tunnelma oli hurja.

Aloitin uudessa koulussa! Luokallani on fiksuja tyyppejä ja yksi thaikkuvaihtari (!), luulen, että tulen löytämään hyviä ystäviä. Muutenkin tosi kiva koulu, ihan uusi ja suuri, tänä syksynä avattu ja 1000 oppilasta. Sen nimi on Lycee International de Nantes, joten siellä on paljon muitakin ulkomaalaisia.

Englannin taso on luokassa sama kun mun taso, tuottaa jopa hieman hankaluuksia ymmärtää kaikki sanat. Olen tosi tyytyväinen, ihan mieletöntä verrattuna vanhaan kouluun.

Olen täällä 1ES - luokalla, eli linja johon sisältyy paljon ekonomiaa ja yhteiskuntaoppia. Ensimmäisellä SES-tunnilla (yh-ekonomia) jouduin pistariin ja heitin sinne kaikkea omaa matemaattista, ei mulla mitään hajua ollut budjetin laskemisesta. Sain siitä 14/20 , luokan keskiarvoa paremman. Hieman ihmettelen.

Mun matikantaidot tulee katoamaan tämän vuoden aikana, käydään läpi prosenttilaskua ja ensimmäisen asteen yhtälöitä, semmosta kasiluokan tasoa.

Alotin täällä saksan sijaan espanjan, saa nähdä mitä tapahtuu kun muut on lukeneet jo 4 vuotta. On ollut jo kaksi tuntia, en ymmärtänyt muuta kun ''adios''.

Syksy saapui tännekin

Tänään vietin paljon aikaa elokuvateatterissa. Aamupäivällä tein pyörälenkin naapurustossa, yhden aikaan menin syömään lounasta latvialaisen kanssa ja eksyttiin kattomaan Woody Allenia, en muista leffan nimeä. Juuri kun istuttiin paikoillemme sain tekstarin Pierre-Paulilta (hostisä), että haluanko illalla tulla mukaan kattomaan Samba -nimistä leffaa.

Nyt olen tyytyväinen, mulla on ainekset loistavaan elämään. Nyt rupean tekemään toimenpiteitä ranskalaisten kavereiden saamiseksi (vaikkei mitään vikaa latvialaisessa jathaimaalaisessa olekaan)

musta noi valot oli vaan niin kivan värisiä.

uusi aika alkaa: NANTES

Toissapäivänä kiipesin junaan ja kiisin pois elämästäni Picardin maaseudulla.

Jätin hyvästit Adrianille (Bolivia-mate), sen perheelle ja vanhalle perheelleni, koulukavereilleni en oikein voinut kun täällä on edelleen loma. Hassua kuinka raskasta on sanoa hyvästit ihmiselle, jonka on tuntenut vain kaksi kuukautta. Adrianista tuli jo viikossa minulle todella hyvä kaveri, niinkuin oltaisiin tunnettu vuosia. Oli kamalaa sanoa '' vietä mukava loppuelämä, ei luultavasti enää ikinä tavata.''

Vikat päivät meni kivasti , pääsin yllättäen Lilleen (suuri kaupunki pohjoisessa) ! Charlotten (Adrianin hostsisko) ei aluksi ollutkaan tarkoitus mennä sinne mutta sitten yllättäen mentiinkin. Shoppailtiin koko aika, ensin kauppakeskuksessa ja sitten keskustassa vanhassa Lillessä. Se on hurjan kaunis paikka ! Ja oli kivaa, Charlotte on huippu. Mukana oli myös Adrian ja Maxence (entinen hostveljeni) , mutta oltiin koko aika jakaantuneina, koska tytöt ja pojat tahtovat eri kauppoihin.

Oli nättiä oli

Vikana iltana syötiin ranskalaisia ja nuggetteja ja katottiin televisiota ihan normaalisti. Hieman oli kylmä tunnelma muutei liikaa kuitenkaan.

Olen hymyillyt siitä asti kun toissapäivänä saavuin Nantesin juna-asemalle. Lähdin pohjoisesta paksun villatakin, kaulahuivin ja päällystakin kanssa, kun saavuin, mittari näytti pariakymmentä. Vastassa oli koko perhe: Pierre-Paul (hostisä), Oriane (23-vuotias sisko), Dimitri (19-vuotias veli) ja Louis (15-vuotias veli).
Nämä on tosi huipputyyppejä kaikki, oli ehdottomasti loistavin päätös vaihtaa perhettä, vaikeuksista huolimatta.
Kahden yön jälkeen tuntuu enemmän kodilta kun vanha perhe kahden kuukauden jälkeen, vaikkei niiden kanssa ollutkaan mitään ongelmia ja ovat myös kivoja.

Tehtiin kierros keskustassa ja syötiin kesäkurpitsapiirakkaa. Seuraavana päivänä oli myös kesä ja kiivettiin torniin ja lähdettiin merenrannalle. 50 minuuttia autossa ja saavuttiin hienoon rantalomakohteeseen, Pornic nimeltään. Siellä oli jopa palmujakin ja vesi oli +19 c. Jotkut lapset siellä uivat, mutta me tyydyttiin juomaan mehut ja kävelemään rannalla.

Lisää Nantesista kun pääsen kaupungille niin, että muistan ottaa kamerankin mukaan.

Tänään ei voitu mennä keskustaan koska siellä on mielenosoituksia ja se on vaarallista.