Yhteyshenkilöni täällä sanoi, ettei perheen vaihtaminen ole mahdollista, jyrkkä ei idealleni.
Kuitenkin pari päivää myöhemmin aluevalvojani soitti minulle ja tahtoi keskustella. Puhelin ei harmi vaan toiminut, oli ongelmia antennissa, joten keskustellaan vasta alueen vaihtareiden kokoontumisessa viikon päästä sunnuntaina.
Hän sai kuitenkin hostäitini kiinni lankapuhelimella ja he keskustelivat pitkään ja vakavasti.
Illalla oli minun vuoro keskustella pitkään ja vakavasti hostäidin kanssa, puhuttiin että mitä minä oikein haluan vaihtovuodelta, mitä toivon perheeltä, miksi asiat eivät ole oikein hyvin nyt. Hän sanoi, että minun täytyy pohtia huolella tilannetta, ja että perheen vaihtaminen on kyllä mahdollista.
Minun täytyy tehdä päätös ensiviikon sunnununtaihin mennessä.
Minusta on tosi typerä tämä tilanne, perheeni on kiva ja aina ystävällinen, en vain tykkää olla täällä. Suurin ongelma täällä on, ettei ole mahdollista omistaa sosiaalista elämää, kaikki on liian kaukana ja ei ole mahdollista saada kyytiä koska vanhempani ovat töissä. Koulunkin jälkeen suoraan on juostava bussiin, koska se on ainoa päivässä. Jos olisin tyttö joka pitää yksinolemisesta, televisiosta ja esimerkiksi ratsastamisesta, tämä olisi täydellinen paikka. Tahdon oikeasti nähdä muutakin kun kotisohvan ja koulun, tutustua ranskalaiseen kulttuuriin talon ulkopuolellakin.
Tuntuu itsekkäältä ja todella epäkohteliaalta vaihtaa perhettä, koska nämä ovat tehneet niin paljon eteeni, mutta kai se on oltava hieman itsekäs tässä tilanteessa.
Ja onneksi nämä ovat hirveän reiluja minua kohtaan, ymmärtävät miksi haluan vaihtaa paikkaa.
Saa nähdä jos sittenkin päätän jäädä tänne, jos viikossa rakastunkin traktoreihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti