traktorimittari täyttyi

En pääsekään Arrasiin, enkä Pariisiin.
Mutta edelleen ehkä Nantesiin.

Pari päivää sitten päätin että nyt riittää tämä elämä, täällä ei ole muuta kuin televisio ja traktoreita, joita en osaa käyttää. Aina kun en ole koulussa, olen kotona, aina. En voi lähteä minnekään, koska talon ulkopuolella ei ole mitään muuta kuin peltoa. Sisäpuolellakaan ei ole mitään, vain televisio ja synkkiä ajatuksia. Kaipaan elämää ja tekemistä. Iltaisin on ihan okei, kun hostvanhempani tulevat töistä ja syödään, on ihmisiä joiden kanssa keskustella. Mutta iltapäivät ovat todella turhauttavia kun olen käytännössä yksin suuressa talossa, joka täytyisi sanoa kodiksi.

Laitoin pitkän viestin YFU-yhteyshenkilölleni Claralle, että tahdon vaihtaa perhettä ja sain vastauksen että analysoidaan tilanne. Sitten ne analysoi tilanteen mun pitkän viestin perusteella ja soitti mulle takasin tänään että olen itsekäs, en saa vaihtaa.

No ei voi mitään. Jos nyt hetken odotan ja sitten yritän uudestaan. Mun mielestä on epäreilua, että vaihtari laitetaan maaseudulle keskelle ei mitään, perheeseen joka harvoin tekee jotain.

Tai jos sopeudun televisioon ja alan harrastamaan ratsastusta, saa nähdä.

Jee, biologiaa. Tätä on eniten viikossa. En ymmärrä mitään, mutta se on ihan kivaa.